Poro
Poroja on Lapissa noin 200 000. Poroilla on sarvet, jotka vaihtuvat vuosittain. Poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Se saattaa kasvaa pituutta vuorokaudessa 2 senttimetriä ja painoakin samassa ajassa puoli kiloa.
Sanotaan, että poronsarvijauhe vaikuttaa erittäin positiivisesti potenssiin. Siinä voi olla syy siihen, että saamelaiset ovat selvinneet ankarista olosuhteista – on ollut keino pysyä lämpimänä…
Kesällä porot syövät enimmäkseen koivun lehtiä, jäkälää, ja heinää, syksyllä myös sieniä. Talvella, kun ravintoa on luonnossa vähän, porot etsivät jäkälää.
Poro pystyy haistamaan jäkälän metrin paksuisen hangen läpi.
Poroilla on useita nimityksiä iän ja sukupuolen mukaan. Urosporo on hirvas ja naaras on vaadin. Jälkeläisiä kutsutaan vasoiksi. Toisella ikävuodella olevasta naaraasta käytetään nimitystä vuonelo ja uroksesta urakka. Kun poro täyttää kuusi vuotta, nimitykset loppuvat, jolloin nimitys on nimiloppu.
Meillä poroilla on syksyllä kiima-, eli rykimäaika. Silloin urosporo voi hyökätä ihmisenkin päälle.
Poroilla on nimitykset myös värin mukaan. Täplikäs poro on kirjakko, vaalea on suivakkoja täysin valkoinen on valkko. Porojen – mahdollisesti lentävien – sanotaan vetävän Joulupukin rekeä. Tunnetuin joulupukin poroista on Petteri Punakuono. Alkukesästä, kun ”paarma alkaa lentämhään”, porot kootaan kesämerkitykseen, jossa emojensa mukana kulkeville vasoille tehdään korvaan sama merkki kuin emolle. Tästä merkistä omistaja tuntee poronsa ja kaikilla poroilla on omistaja, poromies. He tuntevat omat poronsa ja merkkinsä jo kaukaa. Syksyllä, porojen kiima-ajan eli rykimän jälkeen on syyserotus jolloin erotetaan teurasporot ja esim. ajoporot.
Poronkusema on matka jonka ajoporo voi juosta virtsataukojen välillä, noin 7,5 km.
Poronkäristys on tunnettu Lapin perinneruoka. Poronliha on suhteellisen vähärasvaista ja koostumukseltaan mureaa.
Ylläksellä, Äkäslompolossa on varsinkin talviaikaan helppo löytää poroja Jounin Kauppaa vastapäätä olevasta aitauksesta.